10.8.2005

Vihdoinkin Anssi tulee ja lyö Hopolle uutta rautaa alle. Nyt taas on hyvä kopsutella 5 viikkoa eteenpäin. Kengitys menee todellä nätisti ja Anssi kehuu Hopoa kiltiksi ja helpoksi asiakkaaksi.

Iltapäivällä rajuilman vähän laantuessa menen tekemään pienen liikutusreissun. Hopo on viety talliin muiden kanssa, sillä sää on ollut niin kurja ja pollet märkiä sekä kylmissään. Hepsua ei juurikaan nappaa lähteä liikenteeseen.

Laitumien takana on tuuli kaatanut kasan kirpputorirekkejä ja Hopo meinaa saada hepulin. Pääsemme siitä ohi ja jatkamme kohti junarataa. Hopo on säikkynä niin kuin se oikeastaan aina on, jos tuulee riittävän kovaa. Takaisin tullessa otamme pieniä ravipätkiä, jotta Kari saa tarkasteltua kengityksen vaikutusta takajalkojen liikkeeseen. Ainakin selässä istuen askeleet tuntuvat suoremmilta ja sivuttaisliike on lähes poissa.

Jatkamme tallin ympäristön hiekkateitä eri suuntiin ja otamma raveja siellä täällä, että Kari näkee jalkojen liikkeen mahdollisimman monelta suunnalta. Hyvin kuulemma liikkuu!

Yllättäen poika alkaa temppuilla, eikä haluakaan jatkaa matkaa. Ihmettelen, että mikä nyt on, kun lyö jarrut päälle. Sitten huomaan, että Fasu on tulossa takaa. Alma ja Fasu liittyvät seuraamme ja teemme pienen lenkin yhdessä. Molemmat pollet tykästyvät yhteiseen menemiseen. Myöhemmin illalla sovimme, että Fasu ja Hopo menevät myös torstaina yhdessä lenkille.

4.8.2005

Todella ikävä keli: sataa ja tuulee, vaikka onkin kohtalaisen lämmintä. Hopoa ei huvita yhtään. Joudun murisemaan aika lailla ja pitämään puhuttelua joka käänteessä aamuratsastukseni yhteydessä.

Ajatus oli, että ensin minä ratsastan Hopon kunnolla alle ja sitten Julia saa vähän ravata ja tehdä loppuverkat. Arvasin kyllä, että tänään tyttö ei hevosen kanssa pärjää. Eikä pärjännyt. Kun minä hyppäsin alas, niin elikko päätteli, että nyt ei tarvitse enää tehdä muuta kuin seistä. Julia yllättävän sitkeästi koitti vääntää ja kääntää ja mairitella, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Kopukka kopsutteli sinne minne sitä itseään huvitti. Pysähtyi, kun mieleen juolahti ja seisoi sitten patsaana paikallaan. Kun likka lopulta päättä lopettaa, oli minun vielä pakko kiivetä selkään, ettei elukalle missään nimessä jäisi sellaista käsitystä, että “ei ole pakko, jos ei taho”.

Sain tehdä todella töitä, että sain sitä juurikaan liikkumaan. Kunnon murinalla se kuitenkin onnistui ja ravaamaankin se suostui jonkun ajan kinaamisen jälkeen. Mutta kyllä sain kovasti tehdä hommia, että löysimme yhteisen sävelen siitä, kuka käskee. Sain täpärän voiton, mutta lyhytjännitteisempi ratsastaja olisi saattanut antaa periksi.

3.8.2005

Julia, joka painaa hyttysen verran, saa ratsastaa käyntiä kentällä. Hopo on mielissään, kun pitkästä aikaa pääsee vähän paremmin töihin. Hevonen toimii kivasti, vaikka ratsastaja on pieni ja kevyt likka. Julian kanssa vähän koitetaan volttien, pysähdysten ja käyntiin lähdön lisäksi muutama pohkeen väistökin. Lopuksi Julia sai ottaa muutaman siirtymisen raviin. yllättävän hyvin tyttö oli sisäistänyt asioita ja Hopo oli todella myötämielinen pikkuruista ratsastajaansa kohtaan.

Illalla kenkääjä tuli lyömään irtokengän kiinni ja Hopo-poika on taas valmiina palvelukseen.

2.8.2005

Kevyt liikutus taluttamalla jatkuu.

1.8.2005

Koska kenkä puuttui, kävin vain vähän rapsuttamassa ja taluttelemassa poikaa lähikalliolle.

31.7.2005

Maastopäivä. Kari haki Hopon aamupäivällä kotiin ja minä hyppäsin satulaan. Köpöttelimme Keravalle pyörimään metsäpolkuja. Otimme paljon siirtymisiä ja mukavia ravipätkiä metsäpoluilla. Tämän jälkeen Hopsu meni etutontille uudelle pihalaitumelle reiluksi tunniksi. Olimme sille seurana ja keskityimme paarmojen tappamiseen. Niitä on edelleen aivan mielettömästi ja useaa eri alalajia ja useaa eri kokoa. Ikäviä elukoita.

Rouskuttelun jälkeen Kari ratsasti pollen taas kotitalliin ja huomasi siellä pihalla, että toinen etukenkä puuttuu! Eipähän muuta, kuin soittoa Anssille, mutta ei tietenkään saatu häntä sunnuntaina kiinni. Arvailtavaksi jää, koska kenkä saadaan lyötyä alle.

Kotona sitten kova pohdinta, että missä vaiheessa kenkä on pudonnut. Lähdin kävelemään omia reittejäni ja palasin kotiin tyhjin käsin. Lopulta päätimme tutkailla vielä “laidunta”. Siellähän se oli. Ihan irrallaan kuin taivaasta tipahtaneena keskellä kenttää. On tainnut odottaa vain otollista hetkeä pudota, sillä ei ollut upottavaa maata tai kiviä tai juuria. Siinä vaan ruohotupsun päällä lepäili. Hyvä, että löytyi, niin ei tarvitse syytellä toinen toisiamme, että kumpi on ollut huolimaton ja jatkanut kylmän viileästi ratsastusta, vaikka kengät lentelee.

30.7.2005

Hopo on koko viikon ajan seissyt puomilla käsiteltäessä lähes liikkumatta. Se siinä vaan torkkuilee ja nautiskelee rapsutuksesta. Sitä on saanut halistella ja kasvojakin kosketella harjalla ja käsin. On ollut tosi kiva ottaa valmistelut ihan rennosti ja ajan kanssa, eikä aina kovalla kiirellä, että hevonen jaksaisi edes sen ajan pysyä aloillaan. Muutenkin se on toiminut älyttömän kivasti ja ihan kuin koko ajan kivemmin. Tietenkin omat hevosmiestaitommekin kehittyvät koko ajan, joten kai muutos on useamman asian summa.

Vähän laiska Hopo on ollut, mutta kuka sitä jaksaa rehkiä, kun maha on pullollaan tuoretta ruohoa ja kiire on takaisin syömään. Kentällä se ei viitsisi pyöriä, maastossa sen sijaan kulkisi vaikka kuinka.

28.7.2005

Aamulla kevyet treenit. Kenttä oli todella märkä ja pehmeä. Mielettömän raskas alusta pollelle tehdä töitä.

Vihdoinkin saimme Anssin kiinni ja sovittua kengityksestä. Takakengät kuluvat nopeasti, kun asfaltilla tulee kuitenkin jonkin verran liikuttua. Kengittäjät ovat jotenkin kadoksissa. Monet kai lomilla ja joku kuulemma saikulla yms. Tarkoittaa sitä, että jäljellä olevat ovat aivan ylityöllistettyjä. Ja monet ovat myös pitäneet kesän ilman kenkiä ja nyt alkaa sitten olla aika laittaa rautaa alle.

Sari kävi illalla Hopon kanssa hikoilemassa. Homma oli toiminut hyvin, mutta Saria oli alkanut mietityttää satulan sopivuus. Hopo kun on mussuttanut ruohoa laitumella aika kiitettävästi. Täytyy tarkkailla tilannetta, ettei mene syksy satulatta ratsastamiseksi.

26.7.2005

Sipiläisen tytöt kävivät taas selässä. Tällä kertaa kokeilimme sellaista, että ratsastin ennen heitä Hopon ja varsinkin itseni ihan väsyksiin ja tytöt saivat sitten tehdä jälkiverkat. Olin myös kuvitellut, että ehkä se olisi taluttajalle helpompaa liinalla, mutta ei onnistunut. Ei poika halua kävellä ympyrää, siellä voi vaan juosta. Ja toisaalta se on niin kovasti selästä alas hypänneet ratsastajan perään, että ei se suostunut olemaan taluttajasta niin kaukana.