6.4.2005

Rapsuttelua ja porkkanan syöttämistä. Ylenpalttinen juominen on loppunut, nyt Hopsu leikkii vedellä ja tökkii saavinsa tarhassa nurin päivittäin. Tallin tavoille se on oppinut hyvin. Karva on alkanut kiiltää ja hevonen on muutenkin puhdistunut kuin itsestään runsaan ulkoilun myötä. Harjaaminen on hankalaa. Heti alkaa takajalat heilua, kun harjaaminen ja muu käsittely alkaa.

4.4.2005

Ennakkoasetelmasta huolimatta Kari on päättänyt mennä selkään. Minusta ajatus on päätön, mutta minkäs teet. Hermostuneessa hengessä saadaan hevonen laitettua kuntoon. Kari hyppää selkään ja kyyti on kylmää. Keulimista ja jalan poljentaa. Jos talli häviää näköpiiristä, niin suuret silmät muljahtavat ja paniikkikohtaus iskee. Ei auta edes se, että työnnän sille porkkanaa suuhun niin tiuhaan tahtiin, kuin vain voin. Ratsastushetki on lyhyt, eikä mitään osapuolta erityisesti palkitseva. Kotimatkalla taas vakuuttelemme toisillemme, että kyllä tämä tästä.

3.4.2005

Päätimme ottaa hevosen riimussa talutukseen. Täysin noviiseina ajattelimme, että hevosen ulkoilutus sujuu samoin, kuin koiran kuljetus. Homma ei mennyt ihan niin. 700 kiloa vetää kevyesti perässään 150 kiloa. Toinen roikkui riimussa ja toinen riimunarussa ja silti hevonen meni ihan mihin halusi. Sille tuli heti paniikki, kun astui tarhasta ulos.

Pauliinalta saatujen ohjeiden mukaan juoksin äkkiä satulahuoneeseen ja hain suitset. Jollain ihmeellä saimme hevoselle kuolaimet suuhun. Tässä vaiheessa vaikutti siltä, että turparemmin on liian lyhyt ja kaikessa hässäkässä saimme sen revittyä irti ja tavalla tai toisella kaikki hihnat kohdilleen ja soljet kiinni, vaikka hevonen pyöri koko ajan kuin väkkärä. Nyt hevosella oli päässään riimu ja suitset ja minulla kädessä turpahihna. Nyt saimme kahden ihmisen voimin liikuteltua hevosta tallin pihalla pienen hetken. Kun toimitus oli ohi ja lähdimme ajamaan kotiin, olimme aika hiljaista poikaa. Tätäkö tämä nyt sitten on? Emme kykene edes taluttamaan sitä, mistään muusta puhumattakaan!

2.4.2005

Ensimmäisenä yönä ei poika tohtinut mennä makuulteen. Päivän tarhassa möllisteltyään hevonen oli Sirpan sanoman mukaan ”nakit silmillä” vietäessä talliin. Vettä hevonen oli litkinyt valtavasti pitkän matkan jälkeen. Toisena yönä uni jo maistui ja ystävyys suokkitamma Amberssin kanssa oli alkanut.

1.4.2005

Kari ja Pauliina lähtevät Rajakulmalta aamulla seitsemältä ajelemaan kohti Alajärveä. Eväänä on kahvia ja sämpylää. Kari ajaa ja Pauliina on henkisenä selkärankana.
Kahden jälkeen kaupat on tehty ja Hopo pakataan traikkuun. Se menee laatikkoon kiltisti ja kotimatka alkaa. Hevonen on pitkän matkan nätisti aloillaan. Muutamassa liian kovassa kiihdytyksessä se kopauttaa: ”Ajahan Äijä iisimmin!”

Illalla kahdeksan jälkeen karavaani on Pornaisissa ja lasti puretaan. Hopsu tulee siististi ulos ja hetken jaloiteltuaan painelee omaan yksiöönsä rouskuttamaan heinää.