5.6.2005

Aamusta Kari kurvasi talleille ja laittoi Hopon kuntoon pientä matkaratsastuslenkkiä varten. Aiemmin olimme kotiinpäin suuntautuvilla lenkeillä käyttäneet hieman hankalaa reittiä, jossa jouduimme ratsastamaan kaksisuuntaista autotietä olemattomilla pientareilla. Nyt löysimme uuden reitin hiekkateitä kotipihaan asti.

Kotona Hopo sai rouskutella tunnin verran tuoretta ruohoa ja vihdoinkin saimme pestä kaikessa rauhassa Hopsun häntäjouhet, joiden pesua olemme suunnitelleet ostopäivästä lähtien. Ei muuta kuin ämpäriin lämmintä vettä ja pesuainetta ja dippaamaan. Lopputuloksena putipuhdas ja helpostiharjattava (kiitos silikonitipat by Sebastian) häntä, sekä pikimusta pesuvesi. Hopo ei ollut toimituksesta moksiskaan.

Puunauksen ja puputtamisen jälkeen Kari näytteli hevosmiestaitojaan ratsastamalla ensimmäistä kertaa ilman satulaa. Katsojan silmään ei vauhti päätä huimannut ja kokeilu jäi hyvin lyhytkestoiseksi. Ennen seuraavaa kokeilua täytynee tasapainoa kehittää…

4.6.2005

Hopo on taas mamman pikku enkelipoika. Teemme aamusta treenit pelkillä painoavuilla. Menee aivan mielettömän hyvin: voltit ja ympyrät ja mitä moninaisemmat kiemuraurat. On se herkkä poika.

Alkuverkka tehtiin tallin ympäristössä maastossa ja pienen matkaa kuljettiin radan vierustaa. Tietenkin tuli juna…. ja takaa. Pientä teputusta, puhinaa ja mulkoilua, mutta rauhallisesti selvittiin tilanteesta. Juniin on hyvä tottua, sillä laitumetkin ovat aika lähellä rataa.

Hopo on ollut vähän hermostunut viimeisen viikon ajan silloin, kun ympärillä on paljon vierasta väkeä, vieraita hevosia tai muuten vaan hässäkkää. Takajalka huiskii liian herkästi. Olemme päättääneet käydä talleilla sellaisiin aikoihin, kun siellä on suhteellisen rauhallista. Kuten jo moneen kertaan on todettu, niin aamulla Hopo on kiltti, hässäkkää on silloin vähän ja kentällä saa olla yksin. Vähitellen edetään ja yhteinen sävel löytyy.

24.5.2005

Hopo sai uuden tarhan. Isompi rinnetontti jossa on puita, pensaita ja runsaasti muitakin virikkeitä. Olimme niin innoissamme, että tutkimme tarhan läpikotaisin ja iloitsimme pollen puolesta. Kai poika oli itsekin iloinen, sillä ensimmäistä kertaa ei meinannut suorilla tulla työntämään turpaansa riimuun. Taisi jo odotella iltaheiniä, eikä mitään liikutusta. Teimme sitten vaan riimulla pienen lenkin, harjailimme ja annoimme sen rouskutella puolisen tuntia vihreää. Kyllä tuntui maistuvan.

21.5.2005

Samuel ja Julia kävivät ratsastamassa (talutuksessa). Hopo oli kuin mamman pikku enkeli (jota se luonnollisesti onkin) ja kohteli lapsia aivan kunnioittavasti ja fiksusti. Molemmat harjasivat ja kuivailivat poikaa ratsastuksen ja suihkun jälkeen todella tomerasti. Aamupäivisin polle on parhaimmillaan. Yhteistyömme on edenny siihen pisteeseen, että aiemmin niin hermostuneet harjaussessiot ovat muodostuneet miellyttäväksi ja rentouttaviksi niin hevoselle, kuin harjaajallekin.

Vaikea uskoa samaksi hevoseksi, joka edellisenä päivänä oli oikkuillut Päiville ja Suville ja näyttänyt kaikki huonot puolensa. Niin kai se vaan on, että toisinaan kaikki käy ja toisinaan ei sitten mikään!

15.5.2005

Tänään päätimme tehdä taas vähän pidemmän lenkin ja karttasivuja tutkittuamme olimme löytäneet kohtalaisen rauhallisen reitin talleita kotiin. Minä kapusin selkään ja Kari starttaili Jopon käyntiin ja tällaisella laumalla lähdimme liikenteeseen. Matka meni hyvin, vaikka paljon tuli vastaan uutta outoa. Kotipihassa Hopo sai muutaman tupsun tuoretta ruohoa ja vettä. Sitten Kari hyppäsi selkään ja ratsasti pojan samaa reittiä takaisin. Taas uusi alue opittu tuntemaan. Ajatus on kesällä patikoida aika useinkin omalle pihalle hetkeksi oleilemaan. Kokeilu antoi viitteitä siihen, että tulee onnistumaan jatkossakin. Matkaa pikkuteitä kotiin tulee n. 5 kilometriä ja takaisin tietenkin toinen samanmoinen. Varmaan taas illalla uni maittaa.

Kauran vähennys on tehnyt selvästi hevosesta leppoisamman. Vauhtihakuisuutta ei ole ollenkaan enää niin paljoa. Ja varmaan siihen vaikuttaa sekin, että ympärillä pyörivät ihmiset tulevan päivä päivältä tutummiksi ja myös otteiltaan varmemmiksi

12.5.2005

Hopsulle laitettiin kesäkumit alle. Anssi kysyi heti ensitöikseen, että hivuttaako hevonen. Onhan se hivuttanut. Nostettuaan kavion kengittäjä totesi, että kavioita on vuoltu vinoon hivutuksen estämiseksi, mutta hän korjaisi asian kengän muotoilulla. Kavio vuoltiin suoraksi ja lyötiin vanhojen, liian pienten kenkien tilalle isommat. Ja jo lähti Lyyti kirjoittamaan! Hivutus loppui heti ja parhaassa tapauksessa suojia ei tarvitse enää ollenkaan käyttää. Kyllä ammattimies on aina ammattimies. Poika käyttäytyi hevosmiehen käsittelyssä kiltisti ja Anssi sai Hoposta uuden asiakkaan.

Päivi kävi ratsastamassa ja sai sekä hevosen, että itsensä hikeen. Vähitellen Hopsu alkaa kuunnella avuja ja Päivin kärsivällisyys tuotti loppuvaiheessa tulosta. Hyvä hevonen siitä vielä tulee, kunhan vaan ajan kanssa jaksetaan tehdä töitä. Vauhtia riittää, vielä kun mukaan saadaan malttia, niin kaikki on paremmin kuin hyvin.

10.5.2005

Virtaa on edelleen niin paljon, että kaura-annosta pienennetään entisestään ja korvataan osin Racing Progress -täydennysrehulla. Etsimällä ja kokeilemalla se paras variaatio varmasti löytyy. Heinää menee reippaasti (10-15 kiloa), joten ei se poika nälkään ainakaan kuole.

9.5.2005

Hopo oli ollut yöjalassa. Se jäi aamulla kiinni itseteossa, kun liikuskeli omin päin tallin käytävillä. Osaa siis avata yksiönsä lukot. Tästä lähtien täytyy varmistaa, että myös alalukko on kiinni. On se aika poika. Myös riimunarut aukeavat silmän räpäyksessä – Niin omat, kuin vieressä käsiteltävien lajitoverienkin vetosolmut.

8.5.2005

Päivi ja Suvi kävivät lauantaina Hopoa koittamassa kenttäolosuhteissa. Aikansa pyöritettyään totesivat, että ovat halukkaita Hopolla ratsastamaan jatkossakin. Kiva juttu, sillä haluammekin, että poika oppii työskentelemään erilaisten ratsastajien kanssa.

Sunnuntaiaamu koitti aurinkosena ja päätimme käydä tallilla ennen äitienpäivän kestejä. Hopo oli hyvällä tuulella vaikka häiritsimmekin sen heinäaamiaista. Ei se sitten enää ehtinytkään keskittyä syömiseen, kun äijä ja eukko tuli paikalle ja oletettavaa oli, että lähdetään liikenteeseen. Kaikki meni muuten ihan totuttuun malliin ja ehkä jopa vähän paremminkin ja päätin ottaa muutamat laukat. Ei hyvä idea. Hopolla kun on tapana vähän ratsastajiaan testata ja tällä kertaa minun testini oli pienet pukittelut laukassa ja tiukka suunnan vaihto niin, että olisi saanut eukon lingottua suoraan eteenpäin ja jatkanutkin itse matkaansa vasemmalle. Tällä kertaa se ei kuitenkaan onnistunut, mutta ei onnistunut meiltä laukatkaan sen jälkeen. Pääasia kuitenkin että pysyin selässä. Kari sai nauttia samaa herkkua alkuviikosta, kun otti itse ensimmäisiä laukkoja uudella tallilla.

Loppuverkan teimme maatalousnormaalikoulun ympäristössä ja nautimme lähestyvän kesän tunnusta. Kuoputtelimme Hopoa vielä puolisen tuntia ja se oli siihenkin touhuun suopella mielellä. Antoi rapsutella ja kuunteli lepertelyjäkin keskittyneesti. Yleensä ukkelilla on liian kova kiire siihenkin.

5.5.2005

Saimme Pauliinalta sapiskaa liian villistä laukkaamisesta, tai itseasiassa Kari sai. Tänään teimme taas kiltisti pitkäkestoisen ja rauhallisen treenin. Sovimme, että joka päivä on edes nimellinen tuntisuunnitelma mietittynä, vaikka intomieltä olisi kuinka ratsastajalla tai ratsulla.

Aamu oli aurinkoinen ja ihanan rauhallinen. Mervi vasta vei hevosia tarhaan, kun löimme jo Hopsulle releet niskaan ja talutimme kentälle. Poika toimi hyvin ja sai kääntöä ja vääntöä joka suuntaan. Lopuksi tehtiin pitkä jäähdyttely pellolla. Ihanaa kun maa alkaa vihertää ja puissa on jo pienet hiirenkorvat. Otin filmin täyteen kuvia, joita jossain vaiheessa saadaan galleriaan. Uusi ympäristö tuntuu meistä kaikista hyvältä. Paljon tilaa liikkua ja ainakin aamuisin kenttä täysin omassa käytössä. Kolmen tunnin puuhailun jälkeen Hopo pääsi tarhaan ja oli vielä illallakin hyvällä tuulella. Aamuisin se tuntuu olevan aina huomattavasti paremmalla tuulella kuin iltaisin. Iltaisin se haluaa vain herkkuja. Onneksi kolleegani Karita on ottanut tehtäväkseen kuivata kaikki perheensä leivänkäntyt ja Hopsulle ne tekevät kauppansa paremmin kuin hyvin. Tämä on sitä kestävää kehitystä, kun leivät tulevat toisesta päästä ulos ja päätyvät pellolle lannoitteeksi ja taas saadaan uutta leipää…