5.5.2005

Saimme Pauliinalta sapiskaa liian villistä laukkaamisesta, tai itseasiassa Kari sai. Tänään teimme taas kiltisti pitkäkestoisen ja rauhallisen treenin. Sovimme, että joka päivä on edes nimellinen tuntisuunnitelma mietittynä, vaikka intomieltä olisi kuinka ratsastajalla tai ratsulla.

Aamu oli aurinkoinen ja ihanan rauhallinen. Mervi vasta vei hevosia tarhaan, kun löimme jo Hopsulle releet niskaan ja talutimme kentälle. Poika toimi hyvin ja sai kääntöä ja vääntöä joka suuntaan. Lopuksi tehtiin pitkä jäähdyttely pellolla. Ihanaa kun maa alkaa vihertää ja puissa on jo pienet hiirenkorvat. Otin filmin täyteen kuvia, joita jossain vaiheessa saadaan galleriaan. Uusi ympäristö tuntuu meistä kaikista hyvältä. Paljon tilaa liikkua ja ainakin aamuisin kenttä täysin omassa käytössä. Kolmen tunnin puuhailun jälkeen Hopo pääsi tarhaan ja oli vielä illallakin hyvällä tuulella. Aamuisin se tuntuu olevan aina huomattavasti paremmalla tuulella kuin iltaisin. Iltaisin se haluaa vain herkkuja. Onneksi kolleegani Karita on ottanut tehtäväkseen kuivata kaikki perheensä leivänkäntyt ja Hopsulle ne tekevät kauppansa paremmin kuin hyvin. Tämä on sitä kestävää kehitystä, kun leivät tulevat toisesta päästä ulos ja päätyvät pellolle lannoitteeksi ja taas saadaan uutta leipää…

3.5.2005

Yhden rapsuttelupäivän jälkeen kiipesimme selkään. Minä tunnin verran pyörittelin sitä kentällä. Sitten paikalle tuli muutama tyyppi rakentelemaan esteitä ja Hopolle iski heti sellainen henki, että hyppäämään. Vaihdoimme kuskia. Kari totesi myös, että samalla kentällä esteiden kanssa ei touhusta tule mitään. He siirtyivät viereiselle peltoaukealle kirmaamaan. Kaiken kaikkiaan vaikutti siltä, että metodimme hevosystävällisestä muutosta osui nappiin ja Hopo on löytänyt uuden kodin ihan kotitalomme tuntumasta.

1.5.2005

Hopo muuttaa Tiipii-talliin. Olimme etukäteen päättäneet, että muutto
(n. 20 km) tehdään ratsastaen. Meillä oli teoria, että jos poika muuttaa omin jaloin, niin sille ei tule muutosta niin suurta stressiä.

Matka sujui lähes loistavasti. Kaikkia vastaan tulevia ihmetyksen aiheita emme kuitenkaan osanneet ennakoida. Esimerkiksi korkeat aidan kaiteet jokien ylityksessä olivat Hoposta aivan kammottavia. Teollisuusalueella pörrännyt ja piippaava trukki sai sen myös hermostumaan. Ongelmakohdat ohitettiin taas niin, että minä kuljin maassa vierellä.

Tunnelien alitukset meni hienosti ja lopussa ollut metsätaipale myös. Tiehen maalatut merkinnät sitä pelottivat, kuten suojatien valkoiset maalaukset. Liikennemerkit olivat myös uhkaavia. Matkan päätyttyä Hopsu laitettiin suoraan tarhaan ja se alkoi tyytyväisenä mutustella heinää ja tehdä naapurin kanssa tuttavuutta.

Päivän mittaan kävimme sitä muutaman kerran moikkaamassa ja se oli täysin rauhallinen. Illan Kari vei sen itse talliin. Kulki riimussa kuin koira ja puikahti omaan yksiöönsä odottelemaan kauroja.

23.4.2005

Päivi ja Suvi käyvät katsomassa hepsua. Päivi ratsasti pienen pätkän, eikä kai ihan kauhuissaan ollut. Totesi vaan, että löytyihän ne jarrutkin. Toivottavasti saamme yhteistyön käyntiin.

21.4.2005

Viikko on taas menty ja kolmipala on tuntunut Hopon suussa hyvältä. Ei se kamalan herkkä sillä ole, mutta ei kalva ja kalua koko ajan.

17.4.2005

Pauliina tulee Hopoa katsomaan ja kokeilemaan. Kyllä tahti on toinen, kun selässä on ammattilainen! Samalla katsottiin kuolaimen pituus ja pitkähän se oli. Saatiin Pauliinalta lyhyempi kolmipala lainaksi ja kaluaminen loppui heti. Katsottiin myös turpahihnan koko. Kyllä se ihan sopiva oli, vaikka alkushokissa totesimme sen liian pieneksi.

16.4.2005

Viikko on kierretty samaa lenkkiä ja vähitellen jo niin, että ei tarvitse toisen olla mukana, vaan pelkkä ratsastaja riittää. Aamulla aikaisin käytiin tekemässä uusi lenkki. Virtaa riittää ja pidätellä saa vähän koko ajan. Pauliinan ohjeiden mukaisesti on pääsääntöisesti menty käyntiä. Polle puuskuttaa, kun kiivetään isoja ylämäkiä. Pohkeen väistöä on otettu hyvillä suorilla ja pieniä pätkiä ravia myös.

Jarko kävi selässä. Talutuksessa. Hopo oli kiltisti.

10.4.2005

Aamulla varhaisella painelemme ratsastustamineissa tallille. Pienen sähläämisen saattelemana saamme hevosen kuntoon. Houkuttelemalla se uskaltautuu pihapiiristä pois ja pääsemme tekemään valmiiksi katsotun lenkin sillä metodilla, että toinen on jalan ja toinen selässä.

Koska Hopo on jo hoksannut, että minulla on aina porkkanaa taskussa, minä kävelen ensimmäisen kierroksen. Ensimmäisenä vastaan tuli harmaa roskalaatikko, sitä piti vähän mulkoilla. Hetken päästä tien molemmin puolin ihmetyttivät suuret tukkikasat. Siitä matka jatkui ja tietenkin seuraavan mutkan takana mörisi metsäkone. Poika jatkoi kuitenkin eteenpäin. Vastaan ehti tulla pari autoa ja yksi tuli takaakin. Siitä seurasi vain se, että vauhtia meinasi tulla lisää. Lenkin loppupuolella parissa pihassa haukkui koira.

Ratsastaja vaihtui ja sama lenkki mentiin uudelleen. Samat pelottavat asiat kohdattiin toistamiseen ja nyt niihin ei tarvinnut reagoida enää mitenkään. Ainoastaan haukkuvat koirat aiheuttivat korvien kääntelyä. Melkein loppuun asti päästyämme näin kauhukseni, että vastaan tuli traktori, joka hinasi perässään pitkiä puun runkoja. Ketjut vaan helisi ja kilisi. Ajattelin, että nyt sitä taidetaan mennä niin että hippulat vinkuu. Ei sitten kuitenkaan. Vähän vastaantulijalle piti hörähdellä, mutta ei sitten muuta.

Tällä kertaa kotimatka sujui hilpeissä merkeissä ja Pauliinalle laitettiin äkkiä viestiä. Pauliina vastasi, että onneksi olkoon, teillä on liikenne-/ maastovarma hevonen. Ai että tuli hyvä mieli.

8.4.2005

Lepopäivä harjailun ja porkkanan napostelun merkeissä. Käymme katsomassa autolla valmiiksi noin neljän kilometrin maastolenkin ja viikonloppuna on tarkoitus lähteä kokeilemaan.

7.4.2005

Syntymäpäiväni kunniaksi olin päättänyt vinssata itseni selkään heti aamusta. Hopo on aamusella pääsääntöisesti hyvällä tuulella. Illalla se kai jo odottaa talliin pääsyä ja iltaruokaa niin kovasti, että vierailijoista ei ole sille mitään iloa. Ideana on se, että toinen kulkee maassa hevosen vieressä ja toinen matkustaa selässä. Tällä metodilla pääsemme vähän pihapiiristä poiskin. Urheasti pieni pelkuri kulkee porkkanan perässä. Hevonen tuntuu kamalan isolta ja paksulta Rajakulman hevosiin verrattuna. Ja virtaa tuntuu olevan vaikka muille jakaa.