24.7.2005

Menimme tallille yhdentoista aikaan. Muita ei ollut liikkeellä. Arvatenkin kova tuuli ja sadekuurot olivat heidät karkoittaneet. Hopo tarjosi meille jälleen kerran yllätyksen. Se oli puomilla niin rauhallisesti paikallaan, että olisi voinut luulla sen nukkuvan. Vähän se taisi torkahtaakin. Yleensä se meillä seilaa ja vaeltaa ja on tohkeissaan lähtemään. Tänään vain seisoi ja odotti ja nautti rapsuttelusta.

Tein taas aluksi neljänkymmenen minuutin alkulämmittelyn ja sitten Kari hyppäsi selkään. Karille oli tehty “harjoitusohjelma”, joka keskittyi istuntaan ja harjoitusraviin. Treeni meni hienosti ja minun tehtäväkseni jäi korjata asioita, jotka silmiini sattuivat.

Olimme sopineet, että jos systeemit menee hyvin laitetaan kentälle pari puomia. Kannoin puomit maahan ja asettelin ne 120 sentin etäisyydelle toisistaan. Hopolla osui askeleet ihan nappiin ja se kokosi itsensä todella hienoon muotoon jo nähdessään, että kentälle tulee estekalustoa. Laitettiin vielä kolmaskin puomi ja hienosti askeleet sopivat siihenkin. Olimme niin tohkeissamme, että kannoin kentälle rojua lisää ja rakensin pienen esteen. Hopo meni siitä ravissa yli hienosti. Muutaman kierroksen jälkeen Kari kokeili laukassa ja yli mentiin tyylikkäästi edelleen. Hopolla oli kova into, mutta kunto ei ihan vielä riitä tuohon touhuun. Se huohotti niin, että rintakehä kohoili. Lopetettiin hyppelyt, vaikka olimme kaikki kolme yhtä innoissamme. Minä kiipesin taas selkään ja sain tehdä loppuverkat maastossa kaikessa rauhassa Karin purkaessa estekaluston kentältä.

Lopulta Hopo vietiin taas suihkuun ja se oli edelleen mukavalla tuulella ja selvästi tyytyväisellä mielellä. Pukkaili meitä ja oli niin mielin kielin. Vein sen laitumelle ja annoin omenan hyvin tehdystä työstä. Vähän aikaa se vielä kiehnäsi vieressäni, mutta otti sitten taas vähän etäisyyttä tehdäkseen tarpeensa ja keskittyi sitten ruohoon.

Olimme tosi hyvällä mielellä kun palasimme kotiin ja laitoin Pauliinalle heti tekstiviestiä touhuistamme. Pauliinalta tuli positiivinen ja kannustava vastaus, joten mielihyvä vain lisääntyi. Ainut mikä jäi harmittamaan oli se, että tällä kertaa ei videokamera ollut mukana.

23.7.2005

Menimme kymmenen aikoihin aamulla tallille ja Hopo oli kohtalaisella tuulella. Laitumelta jouduin kävelemään sen luo, eikä se tullut heti vastaan, niinkuin yleensä. Puomilla sattui kommellus, jossa tällä kertaa emme olleet me osallisina. Erästä kimoa oli tulossa ratsastamaan isompi tyttöporukka ja jostain syystä polle riuhtaisi riimunarunsa poikki. Kari oli sattumalla hevosen takana ja sai kerrankin vauhtia niveliin, kun alkoi väistää peruuttavaa hevosta. Ei siinä sen suurempaa hämminkiä sitten ollutkaan.

Olimme sopineet, että minä lämmittelen Hopon valmiiksi. Karin ratsastus kun silloin kuulemma sujuu, kun olen sen esiratsastanut 🙂 Kävimme vähän maastossa, tein pysähdyksiä, käännöksiä ja väistöjä ja kipitimme vähän raviakin. Kentällä muutama voltti ja pysähdyksiä ja pari laukannostoa. Sitten päästin Karin selkään.

Karilla ratsastus sujui paremmin kuin perjantaina, mutta ei ihan tyydyttävästi kuitenkaan. Istunnan kanssa on välillä vähän ongelmia. Hopo tuntui vähän laiskalta ja ajattelimme, että ehkä se on vetänyt vatsansa liian täyteen tuoretta ruohoa. Kari ei viitsinyt sitä kamalasti pyörittää. Hopo sai omenan palkaksi ja pääsi takaisin laitumelle.

22.7.2005

Aamuratsastus taas kyseessä ja ihan leuto sää satunnaisten sadepisaroiden siivittämänä. Sopi hyvin sekä ratsulle, että ratsastajalle.

Aiempia päiviä paremmin Hopo oli kuulolla. Pysähdykset ja siirtymiset sujuivat hyvin. Vähän otimme taas ravissa vasemman pohkeen väistöä. Olen ajatellut, että kun saan sen menemään, niin alan vasta pyytää oikealla. Muutama askel taas tuli ja ravi pysyi yllä loppuun asti.

Laukka ei meinannut taaskaan nousta ja riipaisin puusta risun käteen. Sitten nousi. Kyyti oli kylmää, mutta hyvin pysyin selässä ja sain sitä vähän kontrolliinkin. Otettiin kymmenkunta nostoa, kun alkuun päästiin. Pyysin myös vasempaan kierrokseen ja ensimmäistä kertaa se nosti mulle laukan myös siihen.

Loppuverkka maastoon ja puomilla se seisoi kuin patsas, vaikka jätin sen moneen kertaan yksin. Nivusissa oli paha paarman purema ja laitoin sinne vähän rasvaa ja ropasin pollea muutenkin oikein huolella. Palkkioksi se sai ison omenan. Vein sen laitumelle ja pidin sille vielä hetken seuraa, kunnes se otti itse vähän etäisyyttä tarpeitaan varten. Kiva mieli jäi taas molemmille.

Illalla Kari kipusi selkään, kun ei ollut moneen päivään ehtinyt. Liikaa intoa kai molemmilla ja mikään ei tuntunut sujuvan halutulla tavalla. Karilla ensimmäistä kertaa Hopon kanssa sellainen fiilis, että tekisi mieli hypätä selästä alas ja taluttaa kopukka talliin ja sanoa hyvää yötä.

21.7.2005

Hopon iltaruokaa kevennetään leseellä, sillä energiaa on vaikka muille jakaa. Lisäksi vatsa on pullistunut viikon laiduntamisen jälkeen ihan mielettömästi. Jos tämä tahti jatkuu, niin syksyllä saadaan mennä ilman satulaa, kun ei se mahdu selkään.

Sarin ratsastuspäivä. Olin etukäteen varoitellut, että Hopo on viikon ollut vähän rauhaton ja hankalasti pideltävissä. Kohtalaisen kivasti Sari sai sen laitettua kuntoon. Ratsastus ei mennyt ihan Sarin mielen mukaan. Vauhtia riitti, mutta avut menivät vähän kuuroille “korville” ja pidätteiden läpi meneminen vei aivan liian paljon aikaa. Hopo ei taivu Sarille riittävästi ja kanttailee liikaa. Itse olemme tähän jo niin tottuneita, että se ei kovasti vaivaa ja kehitystä on kuitenkin tapahtunut parempaan suuntaan koko ajan. Kuvailin Sarin menoa, niin saatiin taas lisää opetusmateriaalia.

Sarin lopetellessa Sipiläiset tulivat porkkanapussin kanssa ja Hopolainen sai herkkuja suun täydeltä. Eipähän ainakaan pääse laihtumaan.

19.7.2005

Edellisen illan epäonistumisesta sisuuntuneena olin aamulla selässä jo puoli kahdeksalta. Aluksi tuntui siltä, että ei homma suju siltikään. Ilma oli mitä parhain: vähän alle 20 astetta lämmintä, pilvistä ja satunnaisesti ripsahteli vähän lämmintä kesäsadetta. Vauhtia oli reippaasti, mutta Kyra Kyrklundin oppeja noudattaen annoin Hopon mennä niin lujaa, kuin haluja riitti. Lopulta se alkoi taas kuunnella ja pääsimme yhteiseen rytmiin. Hierottiin ja hierottiin ravissa pohkeen väistöä ja vähitellen se alkoi mennäkin. Muutaman askeleen kerrallaan, mutta kuitenkin. Käynnissä väistöt meni hienosti molempiin suuntiin ja etuosan käännökset sujuivat vauhdikkaasti, myös käynnistä suoraan. Ravattiin kiemurauria ja spiraalisti pieneneviä ympyröitä ja lopulta Hopo oli jo varsin rento ja meillä oli hyvä yhteisymmärrys. Jostain se oli taas muistanut ohjien nyhtämisen ja koitti alati nykäistä pitkät ohjat. Tästä seurauksena mulla on hanskoista huolimatta pienet rakon alut sormissa. Kumma juttu, että tuollaiset jo pois opitut jutut saattavat aina välillä palautua jostain.

Loppuverkka tehtiin taas maastossa ja enää ei tarvinnut pidätelläkään nyrkit täristen. Kun päästiin puomille poika oli kiltisti ja malttoi hyvin odottaa kaikkien toimenpiteidän ajan. Ainut kerta, kun tuli hätä, oli siinä vaiheessa, kun kipitin viemään satulaa satulahuoneeseen, ettei se suotta sateessa kastu. En ehtinyt kun tallin ovesta sisään, niin kimeä varsamainen kiljunta alkoi kuulua. Kurkkasin epäuskoisena ovesta pihalle, että meidän 700 kiloinen ruunako se tuollaista huutoa päästää. Siellä se seisoi kaula pitkänä ja korvat pystyssä nyreissään siitä, että hänet jätetään yksin sateeseen seisomaan.

Laitumelle se meni nätisti ja moikkasi laitsakaverinsa ja alkoi kiireellä nyhtää ruohoa. Rapsuttelin sitä vielä hetken ja juttelin mukavia. Lähtiessä otin itseeni kunnon tällit. Säpäkästi se sävähtää, vaikka on kumipohjaiset alla, miltä se mahtaakaan tuntua metallikengillä.

18.7.2005

Kävin päivällä pollea moikkaamassa ja tilanne laitsalla oli aika rauhallinen. Viiden aikaan koitettiin lähteä poikaa liikuttamaan, niin eihän siitä sitten taas meinannut tulla mitään. Puomilla piti huudella ja huiskia. Kamalaa pyörimistä ja hosumista. Kun vääntäydyin selkään, niin vauhtia oli kuin yliviritetyssä Kawasakissa. Jarrut aika lailla hukassa ja pidätellä sai rystysen valkoisena. Pauliinan mukaan mulla on helmasyntinä pitää nyrkki auki, mutta siitä ei tällä kertaa ollut pelkoa.

Pienen maastolenkin jälkeen mentiin kentälle ja sama meno jatkui. Lisäksi kenttä täyttyi muistakin liikuttajista. Hopo ryösti laukalle jatkuvasti ja keskittyi ainoastaan siihen, mitä lajitoverit tekivät. Hetken pyörittyämme pieniä piruetteja ja tehtyämme erilaisia taivutuksia (avoja ja sulkuja ja kaikkea siltä väliltä) päätin siirtyä katsomoon ja Kari hyppäsi selkään.

Jonkun ajan kuluttua Hopo alkoikin kuunnella ratsastajaansa ja kovasta vaudista huolimatta Kari sai tehtyä jotain ihan järkevääkin ja lopulta molemmat olivat hiestä märkiä. Vaikka kiire oli kova, niin Kari oli kuitenkin tyytyväinen, että sai tehtyä hyviä siirtymisiä ja kiinnitettyä hevosen huomion itseensä.

Suihku oli varsinainen trillerin ja farssin välimuoto. Hopo loiski huonosti vetävän viemärin suulle kertyvää vettä ja kolisteli takajaloillaan seiniä. Välillä se aina katkaisi veden tulon seisomalla letkun päällä. Kun operaatio oli tehty olimme koko kolmikko litimärkiä. Ei siis mennyt hyvin tuo homma ollenkaan. Laitumelle viedessä sattui mulle vielä sellainen vahinko, että johdin kauttani Hopoon tällit paimenesta. Siinä meni sitten hetki sovintoa hieroessa 🙂

Tallilla on ollut nyt niin paljon hässäkkää ja muutoksia, että siellä on vähän rauhaton ilmapiiri kaikenkaikkiaan. Hopo on selvästi sellainen hevonen, että se ei siedä juuri mitään muutoksia vaan alkaa heti oireilla. Johan tuo nähtiin tietenkin jo silloin, kun se meille tuli. Pari viikkoa meni palkkään uuden ympäristön ja ihmisten totutteluun.

17.7.2005

Hopo haetaan heti aamusta kotiin. Onsku on kiimassa. Koko lauma on taas kuohuksissaan. Hopon valmisteluun meni tupla-aika normaaliin verrattuna. Matka kotiin sujui kivasti, mutta vauhdikkaasti. Kotona ratsastaja vaihtuu ja minä hyppään selkään. Lähdemme köpöttelemän Hakalantietä kohti Keravaa. Käymme kisaveikkojen majan tuntumassa maastossa pyörimässä. Reissu meni kivasti, paarmoja on valitettavasti aivan liikaa ja vauhtia pitää pidätellä koko ajan. Virtaa on vähän liikaa. Innokkuus johtuu varmasti siitä, että laitumille menon yhteydessä liikutusta on vähennetty niin, että töitä tehdään vain joka toinen päivä. Tämä ei ilmeisesti Hopolle ole riittävästi.

Kahden tunnin lenkin jälkeen polle pääsee oman pihan minilaitumelle syömään ruohoa ja parin tunnin rouskuttelun jälkeen kotimatka alkaa ja Kari kipuaa selkään. Paluu sujui hyvin, mutta edelleen vauhdikkaasti.

16.7.2005

Kävimme tallilla heti aamusta. Pientä hermostuneisuutta laitumella on taas havaittavissa, mutta uudet tulokkaat on jätetty tarhojen puolelle. Illalla tilanne näyttää täysin rauhoittuneen.

15.7.2005

Laitumelle tulee kaksi uutta hevosta: ruuna ja tamma. Tammuska on kovasti Hopon mieleen, mutta ruuna ei. Lisäksi ruuna käy “nauhalla” haastamassa: keulimassa ja puhisemassa. Aikansa uhiteltuaan se saa nähdä taivaan merkit. Hopo lataa täydeltä laidalta ja siinä lentää sähkönauhat ja laiduntolpatkin. Kaaos on valmis ja lauma villinä. Onneksi Kari sattuu tulemaan paikalle ja vie Hopon talliin. Tämän jälkeen myös muut hevoset saadaan kiinni. Uudet hevoset järkyttivät selvästi vakioasukkaiden arvojärjestystä.

14.7.2005

Sari käy hellettä uhmaten taas selässä. Menevät Hopon kanssa puomeja. Yhteistyö on edellistä kertaa toimivampaa ja Hopo “haastaa” Saria huomattavasti vähemmään.