Joulukuu

Joulukuu on sääolosuhteiden osalta ihan samaa syksykeliä kuin marraskuukin. Multa loppui huumorintaju jo itsenäisyyspäivän tienoilla. Kyllä neljä vuodenaikaa olisi ihan suotava juttu ja jos jonkun vuodenajan täytyy jatkua yli seuraavan, niin en ainakaan toivoisi sen olevan syksyn. Mutta näin se nyt vaan ikävä kyllä on.

Kuukauden alkuviikot menivät komitean kanssa sääntömuutoksia miettien. Jotain haluttiin vähän omaakin muutosta pikkuluokkien osalta, mutta isoimmassa roolissa ovat tietenkin tietenkin melko massiiviset sääntömuutokset, jotka määrittää FEI.  Kv-liitto haluaa luonnollisesti suitsia G7-maiden toimintaa, mutta säädöt ennemminkin vaikeuttaavat pienten ratsastusmaiden toimintaa. Ja vähän epäilen, että oikeastaan mitkään sääntömuutokset eivät laita kyseisiä maita kuriin. Ikävä kyllä. Ja onhan se niinkin, että isoissa tapahtumissa sattuu ja tapahtuu koska volyymit ovat niin suuret. Vaikeita ja ristiriitaisia kysymyksiä.

Jolukuun ekana viikonloppuna oli perinteiset SuMaRan pikkujoulut. Sain kutsuni vähän myöhään, mutta ainakan mukaan mennään, jos kutsutaan ja Karikin innostui lähtemään kinkereihin. Harmillisen vähän oli lajin harrastajia paikalla. Muisteltiin aikoja, kun jossain majalla porukat saunoivat ja vetivät karaokea. Ruoka oli hyvää niin kuin aina ja aika nopeasti palkitsemisien jälkeen porukka suuntasi koteihinsa. Suonpään Maljan sai toistamiseen Kai Torp. Kohta on 10 vuotta mennyt ja pitää alkaa miettiä uutta kiertopalkintoa.

Toinen viikonloppu oli sovittu RieRatin nuorisotoiminnan käynnnistämiseen. Ajelin Kärppälään niin kuin moni muukin ja pidettiin aika kiva aamupäivä tulevaisuutta pohtien.  Itse lähdin takaisin kotiin ja nuoriso jäi vielä treenaamaan pilatesta tai joogaa tai jotain muuta venyttävää. Ihan hyvä, että nuorena oppisivat jo lihashuoltoa. Ratsastajat kun usein huoltavat hevostaan, mutta eivät itseään.

Ennen joulua mulla oli vielä yksi suokkiviritys, mutta sekin kuivui taas kasaan. Muutaman kerran loppuvuodesta aurinkokin pilkahti ja heti mieliala kohahti asteen. Ja tottahan se on, että nyt mennään jo taas kohti kevättä, joten eiköhän se tästä taas iloksi  muutu.