Viikko 26

Laitumilla riitti puuhaa. Tolpitettiin ja langattiin uusi noin hehtaarin alue. Yhden yön hevoset olivat tallissa kun satoi katamalla. Niitty kesti hyvin tulleen veden ja vaikutti jo varsin kuivalta kun hevoset palailivat takaisin. Meillä olisi vielä mahkut virritellä kolmas lohko. Ja vähän toivon, että saisimme sen tämän kesän kuluessa aikaiseksi niin olisi helppo h0mma vuoden päästä aloitella laidunkautta kun kaikki olisi valmiina.

Hevosia on liikuteltu vähäisesti, mutta liikkuvat laitumella hyvin. Olemme todella tyytyväisiä asioiden tilaan. Tammoille selvästi pienimuotoisesti on ongelma kun toinen lähtee tallille ja töihin. Pitää huutaa. Ja Sella melkein huhuilee enemmän Tatankan perään kuin päinvastoin. Junnun ratsastus etenee maltillisesti. “Ei ole kiirettä”, hoetaan toisillemme ja kyselijöille. Kyllähän se painetta luo kun jossain saman ikäinen tekee vaelluksia tai hyppää esteitä ratana. Mutta me nyt edetään näin. Touhu on hevoselle mielekästä ja ainakaan ei rikota sitä heti alkuunsa. Ikää on nyt tasan neljä ja kuten todettu: aikaa on. Tietenkin tässä on oppinut siihen, että ei sitä välttämättä ole. Huomenna voi kaikki jo olla toisin. Yritän kuitenkin pitää möröt pois mielestä. Tässä eletään myös niitä aikoja, kun 2v sitten Urho löytyi laitumelta kuolleena. Sellaista se on.

Alkuviikosta kävi tuuri ja saatiin kahtena päivänä haalittua lähiviljelijän pellolta n. 700 pikkupaalia heinää. Ja juuri sopivasti sateen alta pois. Riitta vinkkasi ja äijä ahneena otti kaiken mitä irti sai. Toiveena on, että ei tarvitsisi muovitettua ottaa ollenkaan. Niiden kanssa on aina haasteita ja aika paljon menee tavaraa hukkaan. Lisäksi nämä nyt kannetut paalit ovat ihanan pieniä ja helppoja käsitellä.  Hyvin saatiin talkooporukkaa kasaan ja ihan huikealla tahdilla siirtyi paalit pellolta traikkuun ja traikusta tallin ylisille. Oli meillä taas tehokas porukka kasassa. Kiitos Rita, Satu ja Eemeli!

Sain kuin sainkin Karin houkuteltua mukaan Kõrvemaalle katsomaan PM-kisoja. Pystyin vetoamaan esimerkiksi siihen, että heiniä ei tarvinnut enää väijyä.  Reissu oli mukava piristys. Aurinko paistoi ja ihmiset hymyilivät. Meille rentoa, kun ei tarvinnut kantaa mistään huolta. Ihan toivottua menestystä ei saatu, mutta Saana ratsasti hienon kisan, vaikka lopputarkastuksessa hevonen liikkui epäpuhtaasti. Pieni raportti Tien päällä-osiossa.