Viikko 12

Aika edeltäjiensä kaltainen viikko. Päivä pitenee, lumipeite vähenee, paskaa tulee enemmän ja enemmän esille, karvaa lähtee. Kevättä tuntuu olevan kolmikolla rinnassa ja onhan se ihanaa. Mitään erityisiä kepposia ei ole kuitenkaan esiintynyt. Sellalla on rintalihaksissa edelleen aavistus kireyttä. En tiedä onko liukastunut vai ottanut osumaa. Tatanka saa tilaisuuden tullen Nadirilta päihin. Heti kun Sella on liikutettavana tai muuten vaan ottanut omaa aikaa niin varsaa höykkyytetään. Mutta auta armias kun on iltapalan aika niin tammat tulevat tietenkin ensin talliin, koska Nadirilla on edelleen ongelmia pihaton verhojen kanssa. Ja kun se sitten lopulta uskaltautuu pihattoon ja pihatosta talliin, niin eikös vaan Tatanka ole tarjoamassa hammasta ihan koko päivän edestä. Sellaista se on. Hevosen elämä.

Viikonlopun iltatallit taas pitkän kaavan kautta. Tai siis mähän lamaannuin lauantaina ja Kari hoiteli tallin ja siinä samalla jokusen kengityksen. Sunnuntaina olin onneksi jo tolpillani ja aamusta ajeltiin Kärppälään. Tästä lisää Tien päällä-osiossa. Hyvä reissu ja nyt on toisenkin junnun suunnitelmat merkattu kirjoihin ja kansiin.